perjantai 21. toukokuuta 2010

Kähmyjä ja hämärähemmoja

Preiviikin kalarannassa ei ollut keskiviikkoiltana rastaskerttusesta kiinnostuneita orneja. Syy ornikatoon lienee Etelä-Suomen taivaalla kierrellyt munkkikorppikotka, joka on uusi laji Suomelle. Rastaskerttunen ei ollut heti äänessä, vaan alkoi laulaa kun olin jo lähdössä pois.

Kerttunen oli koko ajan rannan Paarnoorinpuoleisessa ruovikossa.

Kuuntelin rastaskerttusta tovin Pirjon ja Hanneksen kanssa ja lähdin sitten Toukarille.
Toukarilla oli runsaasti satakieliä, muutama pensassirkkalintu ja yksi ruisrääkkä.

Englantilaisten metsäkukko alkaa kiertää reviiriään hämärissä.
Kerttusia ei kuulunut auringonlaskuun mennessä, joten päätin tulla aamulla uudestaan.

Kettu naama aamukasteesta märkänä.

Pikkulepinkäisellä on nätti laulu, mutta sitä ei kuule kovin usein. Paljon tutumpi on poikasten syksyinen kerjuuääni.

Tällä linnulla oli luhtakerttusen ääni, joten kait se sellainen sitten on.
25.5.2010: Tapani varmisti lajin viitakerttuseksi.

Mikä lintu?

Pesili eli pensassirkkalintu.

Viitakerttusia oli kolme äänessä.

Laulu ei ollut lainkaan sitä, mihin viitakerttuset parhaimmillaan pystyvät. Hienoimmat esitykset olen kuullut yöaikaan.

Lietealtaiden ruovikossa laulaa rengastettu ruokokerttunen.

Punavarpusia on runsaasti. Myös sellaiset linnut viheltävät, joilla ei ole höyhenpuvussa lainkaan punaista. Kuvan lintu on rengastettu.

Ruisrääkkä on oikea kähmyjen kähmy. Ääni kuuluu usein aivan vierestä, mutta mitään ei näy.

Kohta aluskasvillisuus on niin korkeaa, että se piilottaa ruisrääkän kokonaan.

Hannu Rinne

Ei kommentteja: