Toukarilla ja Makholmassa

TOUKARI:
Piekanoiden runsaus johtuu varmaan hyvästä myyräkannasta. Tiirassa on tämän vuoden joulukuulta jo kymmeniä havaintoja Porista, kun viime vuonna koko joulukuun saldo oli kolme lintua ja vuodelta 2006 ei ole yhtään lintua joulukuulta. Toukari on nyt varma paikka, jos haluaa nähdä piekanan. Muuten lyhyen visiitin aikana näkyi mm. nuori laulujoutsen, hiirihaukka, naakkoja ja muutama lokki seuraamassa myöhäistä välttäämistä.

Buteo puussa.

Joutsen päätti siirtyä pari sataa metriä Lyttylän suuntaan, vaikka ei ihan vielä sotkettu toistemme varpaille.

Montako lintua suunnilleen?

Toukarilla näytti lintujen pakoetäisyys olevan puolen kilometrin luokkaa. Niinpä siirryin Makholmaan, jossa tiaisten pakoetäisyys on puolen metrin tietämissä. Ruokintapaikan vieressä kyttääminen ei ole ehkä arvostetuin kuvaamisen muoto, mutta ei siitä suurta haittaakaan ollut - ainakaan tiaisille. Aikanaan oli ohjeena, ettei häirittäisi lintujen ruokailua etenkään kovina pakkaspäivinä. Sitä ohjetta on nykyisin helppo noudattaa.
MAKHOLMA:

Nyt on se aika vuodesta, kun valoa on kaikkein vähiten. Terävää kuvaa ei saa millään, koska valotusajat ovat 1/100s luokkaa. Se on aivan liian pitkä aika, jotta esimerkiksi nopealiikkeisistä tiaisista saisi kunnon kuvia.

Heitin kourallisen pähkinöitä pihassa olevan laakkakiven päälle, mutta se ei oikein toiminut, koska tiaiset ottivat pähkinän ja lensivät saman tien pois. Onneksi katalien temppujen laatikosta löytyi tähänkin tepsivä rohto. Ei tarvinnut kuin hieroa pähkinät jauhoksi, niin johan siipiveikot alkoivat viipyä kauemmin kiven päällä.

Tämänoloinen kaveri ei yleensä pyytele anteeksi olemassaoloaan.

Ruokinnalla käyvillä talitiaisilla on kaikilla erilainen rintajuova.

Tunnen tertiaaleissani, että joku väijyy takanani.

TT: Sanovat sinua Englannissa hiilitiaiseksi.

KT: Joo, niin tekevät, vaikka ei minussa ole mustaa sen enempää kuin sinussakaan.

TT: Minussa on sentään huomattava osa myös keltaista, joten katson olevani oikeutettu kultatiaisen nimeen.

KT: Ole minun puolestani vaikka sitruunaperhonen, kanttarelli tai niittyleinikki. Aion nyt sipaista tuosta nokallisen hiukopalaa.

Anteeksi, että olen olemassa.

Sopii tulla koittamaan.

Töyhtötiainen piti ruokintapaikalla jöötä viime talvena, mutta tänä syksynä ollaan oltu ihmeen sopuisasti.

Mutkajuovainenkin kaveri odottaa kiltisti vuoroaan.

Sinitiaiset ovat olemukseltaan kovin erinäköisiä.

Juuri tämä sinitiainen viihtyy parhaiten ruokintapaikalla. Se näyttää muutenkin olleen ruoka-aikaan kotona.

Hömötiaiset ovat ainoita, jotka tulevat syömään kädestä. Yksi on ottanut tavakseen koputella sormenpäätäkin. Talitiainen on arempi, mutta muut tiaiset oppisivat luultavasti ajan oloon syömään myös kädestä. Töyhtötiainen oli pariin otteeseen lenkkitossunkin päällä.

Tarkoitus oli saada kaikki viisi tiaista samanaikaisesti kuvaan, mutta töyhtötiainen jäi puuttumaan. Täytyisi myös peruttaa kauemmas, jotta saisi lisää terävyysaluetta.

Viimeisin Linnut-lehti sanoo, että puukiipijät ovat oppineet hyödyntämään talviruokintaa. Niin näyttää käyneen Makholmassakin. Pihassa olevasta koivusta roikkui viimevuotisia ihrapalloja, mutta ne olivat niin tuhkaantuneet, että hajosivat ja tippuivat koivun juurelle. Puukiipijä hyödyntää ilmeisesti niiden murusia.

Närhi ei ole koskaan kovin pitkällä, mutta paikallaan pitää olla, jotta se uskaltautuu paikalle. Tämä kuva on otettu autosta noin kolmen metrin etäsyydeltä.

.
Vakituiseti ruokinnalla käy neljä talitiaista, viisi hömötiaista, kolme sinitiaista, kaksi töyhtö- ja kuusitiaista, puukiipijä, närhi ja kolme oravaa.
.

Naakkoja on ylempänä olevassa kuvassa noin 880.

.
Hannu Rinne